keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Ihan törkeää

Nyt on taas itseruoskinnan aika.

Olen viime aikoina järjestellyt papereita, perustanut kansioita ja arkistoinut lasten piirustuksia. Se on ihanaa! Mutta kun meillä on paljon muitakin asioita, jotka ovat perusteellisen pielessä! Meidän talossamme on ehdottomasti liian vähän säilytystilaa. Tai onhan meillä iso kellari, mutta sinne säilöminen on sama kuin Moolokin kitaan työntäisi. Ei niitä tavaroita kukaan sieltä enää löydä. Eli se säilytystila on ihan väärässä paikassa. Koska tämä ei ole meidän mikään lopullinen koti (muuttoakin ollaan harkittu vasta kolmisen vuotta...), emme ole tehneet asialle oikeastaan mitään. Tässä nyt sitten on tulos.


Tämä kasa on tehnyt lähtöä kirpputorille yli vuoden. Sieltä on sitten välillä kaivettu jotain takaisin, ja kassikin on tohinassa revennyt.


Eteisessä on vain henkarinaulo ja sen päällä hylly. Neljä viidestä ei yllä hyllylle, joten sinne lähinnä heitetään tavaraa. Jos hyvin käy, kaulaliina tekee hätälaskun edellisten päälle. Aika usein tavarat putoavat ja jäävät lattialle. Sieltähän ne kyllä paremmin ylettääkin poimia käyttöön.


Meillä ei todellakaan ole kodinhoitohuonetta. Meillä on nojatuoli. Siinä voi säilyttää puhtaat lakanat, vaatteet, pöytäliinat ja näköjään roolipuvutkin. Minulla olisi sata ja yksi hyvää konstia pyykkivuoren valloittamiseen, jos sille olisi oma tilansa! Jos. Josjosjos. Aika moni muu kykenee hallitsemaan samanlaisen tilanteen ihan toisin. Miksen minä?

Ei tästä tule ikinä mitään.

4 kommenttia:

Hilikku kirjoitti...

Oi miten terapeuttista. :) Oon tekemässä siivouslistaa niin, että se palvelis ympäri vuoden vuodesta toiseen ja sun blogi on ollut isona innoittajana. Oon jopa aloittanut tollasen kotikansion, vaikken ollenkaan tiennyt sitä tarvitsevani. :)) Nää sun kasakuvat lohduttaa mua ihan tosissaan, onhan niitä kasoja näköjään muissakin huusholleissa. :D

Anonyymi kirjoitti...

Minuakin ilahduttaa tämä vertaistuki. Tosiaan meilläkin tuntuu olevan aina vain yksi paikka kerrallaan kunnossa, muut repsottaa ihan rempallaan. Hyvä tietää, että muilla on samaa vikaa.

Vilijonkka kirjoitti...

Jotenkin lohdullista se on tämäkin, että meidän katastrofikuvista on muille lohtua. Ajattelin ottaa tämän sellaisena ensimmäisenä askeleena, eli nyt on ongelma huomattu ja tunnistettu (ja tunnustettu), nyt ryhdytään sitten toimintaan. Minun ilmeisesti pitää kirjoittaa se ensin paperille, jotta voin tehdäkin jotain asian hyväksi.

HIlikku, minullakin on oman listan laatiminen kesken. Ongelmaksi on tullut se, että taiteilen ihanteen ja todellisuuden välillä. Haluaisin, että lakanat vaihdetaan viikoittain, ja jotenkin se kuuluisi sitten listaankin niin kirjoittaa, mutta onko siinä mitään järkeä, kun en saa sitä kuitenkaan tehtyä niin usein? Eli nyt en tiedä miten tekisin listan, kun en osaa jotain käytännössä. Ja käytännössähän en voi tehdä mitään, jos sitä ei lue listassa. Aika ankea kehä!

Hilikku kirjoitti...

Voi niin tutun kuuloinen kehä! :) Mullakin täytyy lukea homma jossain, että on edes mahdollista, että se tulis tehtyä. Oon nyt päätynyt siihen, että oon tehny joka viikolle oman listan: päivittäiset hommat samat joka päivä, viikottaiset hommat jaettu viikon joka päivälle, sitte heitetty jotain hommia joka toiselle viikolle (mm. nuo lakanat), joka kuukaudelle jne. Joka viikolla on yks isompi homma (clean maman harvinaisten töiden listasta napattu ajatus) esim. ikkunanpesu tai eteisen lipaston järjestely. Lisäks on palkinto minkä saa jos oikeesti tekee sen homman. :) Jos nämä listat printtais, liimais 52 erilaiselle kauniille paperille ja laminois, ni eikö se toimis vähän ku suklaajoulukalenteri; tietää mitä on tulossa mutta kaunis muoto ilahduttais kuitenki? ;)