Avasin malttamattomana jo seuraavan päivän tehtävän, koska intoa ja puhtia oli yllin kyllin. Siinä se sitten olikin se seuraava WTF. Olin kyllä aiemminkin tiennyt tästä nauhakenkäfetissistä, mutta pääkoppani armollisesti kätki tämän naurettavuuden johonkin hyvään talteen. Suomessa nyt vaan ei kuljeta kengät jalassa sisällä, eikä varsinkaan nauhakengissä. Sitä paitsi minä lähden aamulla töihin, siihen kuuluu ihan normaali naamanpuunausoperaatio, ei sitä tarvitse erikseen sanoa. Flylady ehdottaa toisen päivän ohjelmaksi myös muistilappuja ympäri kämppää.
Antaa olla.
Plärään vielä muutaman päivän ohjelmiston, mutta tarjonta on aika kehnoa. En halua katsella muistilappuja. Harpon päiviä sieltä täältä, koska järjestys alkaa jo ärsyttää. Kahdeksannentoista päivän kohdalla on linkki timakkaan ohjenuoraan. Monet neuvot ovat ihan järkeviä, mutta neljäs tökkää pahasti: Don’t allow yourself to be sidetracked by the computer. Flyladyhän rakentuu täydellisesti tietokoneen ympärille! Sähköpostiin tulvii päivän rutiinia, hehekutusviestejä ja mainoksia (Flyshopista voi ostaa vaikka kyniä, joissa lukee I'm So Proud of You). Facebookissa ei pääse yhtään vähemmällä. Erityistä puistatusta aiheuttaa amerikkalaisten isänmaalliset hehkutukset aina silloin tällöin. Ja tietysti pitää käyttää Cozy-kalenteria koko perheen kesken. Minun kuitenkin täytyisi oppia siivoamaan, tietokoneella osaan istua vähän liiankin hyvin. Tämä on ehdottomasti pitkä miinus.
Annan vielä mahdollisuuden Flyladylle, koska tiedän monen saaneen järjestystä aikaan sen avulla. Siitäkin huolimatta, että se logon läski ämmä käy hermoille jo tässä vaiheessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti